Marraskuun viimeinen viikonloppu – eli ensimmäinen adventtisunnuntai – vietettiin Strawberry Arenalla, jossa järjestettiin Sweden International Horse Show. Tämä oli meidän suuri “in real life” -debyyttimme. Vihdoinkin pääsisimme tapaamaan muita hevoshulluja, juttelemaan loimista, hevosten leluista, varusteista – ja tietenkin itse hevosista. Olimme odottaneet ja suunnitelleet tätä niin pitkään.
Mutta kuten tiedämme, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan – vaikka olisi sekä suunnitelma B että C. Ensimmäisen loimilähetyksemme, joka sisälsi 220 laatikkoa, piti saapua kaikkien papereiden mukaan viimeistään 14. marraskuuta. Mutta hieno (ja osuvasti oranssi) konttimme jumittui Hampuriin. Ei myrskyävälle merelle, vaan satamaan vain muutaman päivän matkan päähän.
Lopulta lasti saapui kolme päivää ennen lähtöä kohti Tukholmaa. 220 laatikkoa täynnä loimia (ja muutama leluilla) – mutta ne oli merkattu väärin, osa ei ollut merkattu ollenkaan ja osa ei ollut pakattu meidän omiin laukkuihin. Ei auttanut kuin ryhtyä hommiin. Jokainen loimi piti tarkistaa, ja moni niistä piti vielä rullata ja pakata uudelleen.
Aamut alkoivat aikaisin ja illat venyivät myöhäisiksi. Eikä alkuperäinen strategiammekaan toiminut – jouduimme purkamaan koko kuorman ja aloittamaan alusta, emme vain kerran, vaan kahdesti. Naurun ja huokausten siivittämänä täyttyi pakettiauto vähitellen laatikoilla. Ne oli pakattu rakkaudella, joskaan ei ehkä maailman parhaalla logiikalla.
Kun tiistaina 26. marraskuuta lähdimme ajamaan pohjoiseen, olimme väsyneitä mutta onnellisia. Auto täynnä loimia ja perävaunussa seisoi tukevasti Prince (lue: mallihevonen).
Paikan päällä purku ja messuosaston rakentaminen sujuivat yllättävän vaivattomasti. Olimme perillä – ja täynnä intoa!
Neljä päivää hujahti ohi vauhdilla, vaikka päivät olivat pitkiä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Jos valmistelumme olivat hieman horjuvia, niin itse tapahtumapäivät olivat kaikkea muuta. Tapasimme uskomattoman paljon ihania hevosihmisiä, saimme valtavasti hyvää palautetta ja käytiin monia kiinnostavia keskusteluja. Meidät otettiin vastaan juuri niin lämpimästi kuin olimme toivoneet. Ja tämän ansiosta ei haitannut, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kömmimme sänkyyn vasta klo 01.45 – uuden pakkauksen ja purkamisen jälkeen.
Ja kyllä – kaikesta yrityksestä huolimatta pakkaus ei mennyt ihan nappiin: moni loimi lähti takaisin kotiin ja moni piti tilata erikseen.
Nyt, kun tapahtumasta on kulunut pari viikkoa ja 40-jalkainen kontti on saatu purettua, olemme lähinnä tyytyväisiä siihen, että Eurohorse-messuihin on vielä pari kuukautta aikaa.
Nähdään Göteborgissa!
(Tämä blogikirjoitus on käännetty tekoälyn avulla. Pyrimme tarkkuuteen ja selkeyteen, mutta jotkin vivahteet saattavat vaihdella. Kiitos ymmärryksestäsi.)
